Teetin maaliskuussa kuvataiteen valinnaisryhmällä oppilastyönä suunnitelman painokuvasta, jota APU-PAKU RY voisi halutessaan käyttää kangaskassin kuvana, pinssinä, postikorttina, jääkaappimagneettina tms. Lähtökohdaksi ja inspiraatioksi saimme APU-PAKU– koulua käyvien lasten tekemiä piirroksia, jotka tuli liittää osaksi kuvaa tavalla tai toisella.

Lähdin toteuttamaan projektia luottavaisin mielin, sillä kasiluokkalaisten kuvisryhmä on motivoitunut ja taitava. Luokassa paitsi angstataan, myös nauretaan ja tehdään kovasti töitä. Lisäksi tehtävänanto sopi hyvin osaksi kuvataiteen oppisisältöjä graafisen suunnittelun osalta, ja uuden opetussuunnitelman laaja-alaisia tavoitteitakin hipaistiin useimmilta osin. (Ajattelu ja oppimaan oppiminen, kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu, monilukutaito, tieto- ja viestintäteknologinen osaaminen, työelämätaidot ja yrittäjyys, osallistuminen ja vaikuttaminen.) Oman erityisen mausteensa työhön toi ajatus siitä, että nyt suunnitellaan jotain ”oikeasti” asiakaslähtöistä ja ollaan hyvän asian puolella.

Olin huhuillut tehtävästä oppilaille hyvissä ajoin ennen sen aloittamista ja hankkinut huoltajilta ja oppilailta kuvausluvat. Kun Gambiassa huikean hienoa työtä tekevien opetusharjoittelijoiden teettämät, ihanat piirroskuvat vihdoin saapuivat, hihkaisin innosta ääneen.

Käytimme tehtävänannon toteuttamiseen kaksi kaksoistuntia. Kerroin APU-PAKU koulusta ja sen historiasta, näytin kuvia koululta ja farmilta. Ryhmässä mukana oleva Gambiassa asunut poika täydensi niiltä osin, joissa oma tietämykseni loppui. Tarjosin myös mahdollisuuden olla osallistumatta tehtävään, jos jotakuta vaikkapa harmittaisi mahdollisten suunnittelutulojen menettäminen. Yksikään ei perääntynyt. ☺

Seuraavaksi valittiin lasten piirroksista itselle mieluiset kuvat ja aloitettiin työ. [Apu-Pakun] Logon sai halutessaan liittää mukaan kuva-aiheeseen, mutta myös jättää pois. Piirrosten jäljentämisessä mahdollisimman autenttisiksi käytettiin luokan valopöytää ja ikkunan takaa hohtavaa valoa, osa halusi jäljentää kuvat vapaalla kädellä. Ensimmäisen kaksoistunnin päätteeksi jokaisella olikin jo kohtuullisen selkeä idea siitä, mitä aikoi tehdä, ja viimeinen kerta käytettiin töiden viimeistelyyn, skannaamiseen ja kuvatiedostoiksi muuttamiseen.

Kasiluokkalaiset ahkeroivat hyvällä asenteella ja uskon, että myös kokivat suunnittelun mielekkääksi. Kysyivät olennaisia kysymyksiä, pohtivat [Pakau Penkun] kyläkoulun arkea ja kulttuurien eroja. Se näkyi kaikessa tekemisessä, luokassa vallitsevassa tunnelmassa ja ehkä erityisesti kysymyksissä, joita oppilaat työn suhteen esittivät. ”Minkä värinen se kangaskassi on?” ”Tästä tuli näin pieni, haittaako se? Pitääkö tehdä uusiks?” ”Kuka sen päättää, että mikä on hyvä?” Välitunnille suurin osa piti häätää, ja vain kerran joku kysyi, tuleeko tästä numero.

Open näkökulmasta lopputulokset onnistuivat hyvin. Ennen kaikkea oli hienoa olla mukana projektissa, jossa yhdistyi kädenjälkiä pieniltä ja isommilta, läheltä ja kaukaa.

 

Marianne,

Käpylän peruskoulun kuvisope