Hyväntekeväisyyttä ilman välikäsiä

Tekijä: Apu-Paku ry (Page 2 of 3)

Mieletön Gambia

 

Mervi Kesti, Teksti & kuvat

 

Kävin vajaan kuukauden reissulla Gambiassa keväällä 2017 vapaaehtoisjärjestö Apu-Pakun innoittamana. Kuulin järjestöstä silloiselta työkaveriltani joka toimi aktiivina Oulussa. Apu-Paku ry on pieni ruohonjuuritasolla vapaaehtoistyötä tekevä järjestö, joka pyrkii keräämään varoja ja kehittämään lasten koulutoimintaa Gambian maaseudulla sijaitsevan Pakau Penkun kylässä. Joskus tuli puhetta siitä että olen itse pitkään halunnut kokeilla vapaahetoistyötä ulkomailla, ja työkaverini iloisella ja mukaansatempaavalla olemuksellaan innoitti minutkin mukaan.

 

Gambiaan olikin lähdössä pieni porukka suomalaisia, minulle entuudestaan tuntemattomia tamperelaisia opettajaopiskelijoita. Tutustuimme talven aikana facebookin kautta viestitellen ja reissua fiilistellen. Matka oli täysin omatoiminen ja sovimme että osa meistä lähtee Helsingistä samalla lennolla. Minä ja kaksi muuta vapaaehtoista tapasimmekin Helsingin lentoasemalla ja se vähän helpotti reissujännitystä, vaikka kukaan meistä ei ensikertalainen reissaamisessa ollutkaan. Loput kaksi ryhmästä olivat jo paikan päällä meitä odottamassa. Afrikka kuitenkin oli meille kaikille uusi juttu ja oli hyvä että lähdettiin reissuun nimenomaan porukassa.

 

Päätimme viettää matkan muutamat ensi päivät Gambian pääkaupungin Banjulin lähellä vaatimattomassa rantahotellissa lepäillen, aurinkoon totuttautuen ja kaupungin markkinoita tsekkaillen. Se olikin minusta tosi hyvä ratkaisu, koska kaikki asiat poikkeavat niin paljon tutusta Suomesta ja Euroopasta, että perus biitsielämä antoi edes pikkuisen aikaa tuttua Afrikan menoon.

Ihanan pikku hotellin rannalla voimisteltiin aamuisin.

Banjulin kaduilla riitti vilinää.

 

Kolmen päivän jälkeen lähdettiin kohti varsinaista olinpaikkaamme, Pakau Penkun kylää. Kylä sijaitsee muutaman tunnin lautta- ja bussimatkan päässä merenrannasta sisämaahan päin. Meitä oli tulleet vastaan suomalainen Vilma, joka oli viettänyt kylässä jo parisen kuukautta, ja paikallinen Modou joka toimi yhteyshenkilönä Apu-Pakun aktiiveille. Olimme aiemmin sopineet treffit Banjulin postitoimistolle, vaikka oikeasti meillä ei ollut hajuakaan missä moinen toimisto sijaitsi. No, taksilla pääsee pälkähästä, ja kotvasen kuluttua köröteltyämme saavuimmekin matalan ja ränsistyneen postitoimiston pihaan. Vilma ja Modou meitä siellä jo odottelivatkin ja oli mukavaa nähdä heidät. Vilma ei ollut puhunut suomea muutamaan viikkoon, joten meidät nähtyään hän puhua pulputti kuin papupata ja naurettiin, itkettiin ja kiljuttiin – niin on ihmisellä jonkin tutun ja turvallisen, oman juuren kaipuu! Vaikka emme toisiamme tunteneetkaan ennalta, vieraalla maaperällä takerruimme toisiimme ja päätimme olla pieni heimo.

 

Gambiassa ei ole tarkkaa aikaa, lautta ja bussi lähtevät liikkeelle ”jossain välissä”, ja odoteltiin pitkät tovit kyytejä kaupungin ja sataman kaaoksessa. Kuumuus, löyhkä, iholla olevat ihmiset, kauniit ihmiset, värikkäät ihmiset. Kaikki tuntui siltä että kokemani tuntemukset ovat ääripäitä, niin hyvässä kuin pahassakin. Yksi tunne kuitenkin yllätti taas, vaikka olin sen aiemminkin hoksannut ja välillä unohtanut – ongelmat pienenevät ja olen tässä hetkessä aivan täysillä, en pysty muistamaan eilistä enkä huolehtia huomisesta, tarkkailen ja keskityn vain tähän mikä on juuri nyt.

 

Vilma sanoi että oli vähän harmi, että matkanteko tulopäivänä viivästyi. Kylään olisi ollut hyvä saapua valoisaan aikaan, koska toden totta siellä ei ollut sähköjä, eikä liioin valojakaan. Saavuimme kuitenkin kylään vasta illansuussa auringon jo mentyä maille.

 

Ränsistynyt, juuri ja juuri koossa pysyvä bussimme (pikkubussin yleisnimitys on gelegele) tuli kylään ja noustiin autosta ulos – siinäpä vastassa olivat koko kylän ihmiset. Ei valoja, ei sähköjä, vain kuun ja satunnaisten otsalamppujen himmeä valo. Shokkihan se sieltä tuli, ja tarrasin ensimmäisen Suomi-kaverin käsivarresta kiinni ja itkeskelin ihmetyksestä ja väsymyksestä. Ihan hulluahan tämä on – savimajat, wolofiin kieltä puhuvat ja ilosta itkevät ihmiset, maailman täysi erilaisuus. Niinkuin olisimme matkanneet ajassa sata vuotta taaksepäin. Nykyajasta kertoivat ehkä vain lasten resuiset cocacola-logoiset t-paidat ja värikkäät muovihelmet hiuskoristeissa. Ai niin, ja muutamat harvat nokialaiset.

 

Illan pimeydessä meidät tutustutettiin omiin perheisiimme ja yritettiin selvitä ensimmäisistä peruspuuhista uudessa maailmassa. Pääsin perheeseen jonka isä puhui erittäin hyvää englantia ja saatoimme kommunikoida ihan normaalisti. Perheeseen kuului kaksi vaimoa ja muutama lapsi. Samassa pihapiirissä asui veli vaimoineen ja lapsineen, isä ja ehkä äiti, tai voi olla että se olikin sisko. Gambian perheet ovat vähän erilaisia kuin meillä koska laki sallii maksimissaan neljän vaimon ottamisen, ja näin ollen lapsia siunaantuu paljon ja sisarusten ikähaarukka voi olla iso. En kokenut asiaa millään tavalla kiusalliseksi, olimmehan toisessa kulttuurissa ja opiskelen mielelläni aina oman ymmärrykseni ulkopuolisia asioita.

 

Olin kuitenkin niin kaukana omasta mukavuusalueesta kuin suinkin voi olla. Rakastin sitä tunnetta, koska painin muutenkin elämässäni tunteiden ääripäiden kanssa ja oli hienoa kokea asiat niin voimakkaana. Sain oman huoneen, joka ei tosiaankaan ole aina itsestäänselvyys, koska usein koko perhe nukkuu samassa sängyssä ja tilaa on todella vähän. Oma huone olikin kaikenkaikkiaan luksusta, koska viikkojen aikana saatoin mennä sinne rauhoittumaan jos tunsin tarvetta olla hetken aikaa ihan yksin. Tai en minä oikeastaan ollut koskaan ihan yksin, kun ylhäällä vilistävät rotat paukuttivat yöllä kattopeltiin niin että korvatulpille tuli kuin tulikin käyttöä. Samoin taskulampun sammuttua hupsujen hämähäkkien silmät kiiluivat pimeydessä kuin tähdet. Olihan se mielenkiintoinen aspekti, mutta asia piti vain hyväksyä ja yökötyskin unohtui pian.

Kylätie.

 

Seuraavana aamuna oli sovittu tapaaminen koulun vieressä Apupakulandilla. Paikka oli tavallaan yhdistyksen oma, aidattu alue, jossa oleskeltiin ja vietettiin vapaa-aikaa. Siellä yhteyshenkilömme Modou Sarr asui yhdessä Pimu-koiransa kanssa, juuri ja juuri pystyssä pysyvässä savihökkelissä, jonka ainoat kalusteet olivat pöytä, kaksi pientä penkkiä ja vanha patja. Seinillä oli valokuvia aiemmista suomalaisvisiiteistä, nippu ikivanhoja kännyköiden laturin johtoja ja viimeisiään vetelevä aurinkokennolaturi. Siellä oli myös viikkoihin ainoa näkemäni huonokuntoinen peili, jota alussa tiirailtiin, mutta joka ajan myötä osoittautui varsin turhaksi kapineeksi koska oli aivan sama, miltä naama näyttää minäkin päivänä.

 

Apupakulandilla viljeltiin myös banaaneja. Projekti oli ikuinen, ja tosi hellyyttävän humoristiset fiilikset on siitä hommasta jääneet jälkeenpäin. Banaanien kasteluoperaatio oli melkoinen homma, kun niille piti antaa vettä kaksi kertaa päivässä. Apupakulandin kaivolla ei ollut pumppua, joten kaikki vesi piti hilata ämpäri kerrallaan ja vettä kului. Banaanien kastelu ei ihan joka päivä kaikilta muistunut mieleen jos joku ei ollut asiasta erikseen määräämässä. Banaanin lehtien versot olivat mitä parhainta herkkua kanoille ja vuohille, jotka liikuskelivat ja napsivat herkut parempiin suihin aina silmän välttäessä. Ne kasvoivat muuten kyllä kovaa vauhtia, jos vain Luoja sen soi!

Koulu ja keittiö.

Pojat teellä.

 

Retken ensisijaisena tarkoituksena oli avustaa Vilmaa ja paikallista opettajaa pienten lasten ryhmässä koulussa. Lapset olivat iältään 3-6 -vuotiaita. Meitä oli yhtäkkiä kuusi valvojaa normaalin yhden sijaan – afrikkalainen opettaja Modou Jallow kertoikin joka päivä olevansa koko sydämestään kiitollinen avustamme. Apua tarvittiinkin, sen verran oli vilkas lasten ryhmä.

 

Koulussa Vilma oli viikkojen aikana tehnyt upean ja todella raskaan työn suunnitellessaan opetusohjelman lapsille, ja ennen kaikkea pitäessään siitä (suurinpiirtein) johdonmukaisesti kiinni, sikäli vaihtelevilta olosuhteilta pystyi. Opettelimme keskittymistä, omalla vuorollaan vastaamista, piirtämistä ja laulamista. Laulettiin englanniksi ja suomeksi, ja hauskaa riitti!

 

Lasten kasvatus oli oman kokemukseni mukaan melko puutteellista, ja koulussa yritettiin keskittyä lähinnä peruskäyttäytymiseen toisten kanssa. ”Miltä minusta tänään tuntuu?”, ”olen tänään iloinen, koska…”, ja ”olen tänään surullinen, koska..” . Lapset yleensä ilman muuta olivat nauravaisia ja vilkkaita, mutta peruskotikasvatus on kehittymätöntä, varsinkin tunteiden käsitteleminen ja opetteleminen. Oli riemuvoitto, kun joku lapsista oppi kertomaan, että tuntui pahalta tänään kun oli nälkä kouluun lähtiessä. ”Jee, mahtavaa”, riemuittiin! Ohhoh, eikun, ei me ihan sitä tarkoitettu, vaan hienoa että olet oppinut tunnistamaan syyn kiukulle. Hienoa että opit pyytämään nälkääsi ruokaa, etkä automaattisesti muksi toisia kiukuspäissäsi. Toki tämä oli se homman alkuperäinen tarkoitus ja idea, ja työsarkaa riitti. Mutta pienenpienetkin muutokset olivat mielettömiä nähdä.

Lapset luokkahuoneessa.

Taitojen harjoittelua.

 

Kylässä eläminen ja oleminen muotoutui lyhyessä ajassa ihan normimeiningiksi. Aamulla heräsin, hain vesiastiani kaivolta täyteen hyvissä ajoin ennen ruuhkaa, söin aamiaisen joko kotona tai leirillä. Menimme yhdessä koululle ja pidimme pari leikintäytteistä oppituntia. Usein yksi tai useampi lapsista oli armottomasti myöhässä tunnilta, ja Vilma halusikin yrittää saada lapset ymmärtämään että myöhässä oleminen on hyväksyttävää vain jos on jokin ”oikea” syy. Eihän niitä meidän mielestämme ”oikeita” syitä ollut, mutta noin periaatteesta oli hyvä tuoda ilmoille ajatus siitä että jos opettaja on määrännyt koulun alkavaksi kello yhdeksän, niin silloin pitäisi olla paikalla kello yhdeksän. Paikalliset opettajatkaan eivät hirmuisesti asiasta pitäneet kiinni, joten voitte kuvitella kuinka hankalaa ja hidasta oli saada lapset ymmärtämään jutun juoni. Toisaalta, miksi asioiden pitäisi olla kuten meillä? Olemme eri kulttuureista ja se on kuitenkin hyvä pitää mielessä.

 

Kouluruoka ja puhdas vesi eivät ole itsestäänselvyyksiä. Näin vesipullon ehkä kahdella koululaisella, muut eivät joko juoneet päivän aikana ollenkaan tai hakivat salaa vettä leirin kaivosta joka ei ole niin puhdasta kuin kylän kaivon vesi. Joskus lapset joivat pahimpaan janoon vettä likaisesta käsienpesusangosta.

 

Yhtenä päivänä koulun kokki ja Modou Sarr saivat keskenään aikaan ilmiriidan jostain pikkuasiasta, jonka johdosta kokki otti suhteellisen dramaattiset hatkat. Tunnemyrsky oli kieltämättä molemminpuolista, mutta eivätpä tulleet ajatelleeksi asiaa omaa napaansa pitemmälle, koska sitten meidän lapsilta puuttui ruoan laittaja. No, saimme häthätää aikaiseksi jonkinnäköistä sapuskaa jolla taltuttaa pahin nälkä. Ruokaa ei siis aina välttämättä ole saatavilla, mutta menimme päivän kerrallaan.

Jalkapallopäivä oli iloinen ja naapurikylän joukkue kova vastus..

Aasi nimeltä Bala oli tärkeä työkaveri!

 

Kylässä on todella köyhää ja alkeellista, mutta onneksi jotkut nuoret naiset osaavat jo puhua englantia. Koulutus on ennemminkin ollut poikien ja miesten etuoikeus, mutta nyt kouluun pääsevät kaikki lapset, jos vain suinkin vanhemmat pystyvät lapsensa kouluun päästämään. Vielä kuitenkin ovat prioriteettina kotityöt ja vanhempien auttaminen, mutta onneksi koulutuksen tärkeyttä ymmärretään nyt paremmin. Toivoisin kuitenkin todella, että opettajien koulutukseen suhtauduttaisiin erityisellä tärkeydellä ja tarkkuudella. Kun koti- ja koulukasvatus ovat toisistaan niin etäällä kuin maailman navat, koulukasvatuksen merkitys kasvaa ja vastuu lapsista on suuri. Näin olen ajatellut vaikka en opettaja olekaan. Toivon myös, että ihmisiä kehotettaisi ja kannustettaisi ottamaan ohjat omiin käsiin, ja kehitettäisi nimenomaan aikuisten tietotaitoa ja päättely- ja sovelluskykyä. Se kuulostaa todella hyvältä idealta, mutta ei ole helppo ja nopea tehtävä vaan vaatii asiaan paneutumista ja paljon apua. Kulttuuri on tärkeä kaikille, ja kulttuurin muutos on hyvin hidasta. Mutta aina me tavallisetkin ihmiset voimme auttaa ruohonjuuritasolla. Se jos mikä on sitä muutosta.

 

Upean Afrikka-visiittini loppupuolella halusin vielä viettää pari päivää ihan itsekseni, ja lähdin hiukan ennen muita suomalaisystäviä Gambia-joen rannalla sijaitsevaan Albredan kylään. Majoituin vaatimattomaan bungalow-hotelliin jonka omisti belgialainen nainen. Naisen nimeä en muista, mutta kutsuttakoon häntä nyt kunnioitettavasti Boss Ladyksi. Naisella oli alueella paljon vaikutusvaltaa, koska hän työllisti hotellissa ja ravintolassa ihmisiä ja oli muutenkin valloittava ja vahva henkilö. Häneen oli hetken aikaa luonnollista turvautua ja tukeutua yksin matkaavana naisena.

 

Kiertelin alueella yksikseni ja lueskelin kirjoja, kävin uimassa ja nautin omasta rauhasta. Tuhlasin paikalliseen hintatasoon nähden ison summan hotellin ravintolassa hyvään lämpimään ateriaan.  Ai että, se maistuikin! Ostin myös pienen puisen matkamuiston rannan markkinakojusta joka ei ollut oikeastaan kallis, mutta ajatuksissani en ollut laskenut rahapussin sisältöä.

 

Käteisautomaatteja oli vain Banjulissa, jonne oli päivän matka. Mikäs ihme nyt neuvoksi? Puolitoista päivää jäljellä, rahat loppu ja repussa paketti keksejä ja viikon takaisia hunajapähkinöitä. Aluksi suunnittelin että syön lounaaksi keksit, illalliseksi pähkinöitä ja aamupalaksi ehkä en mitään, mutta selviäisin kuitenkin ihan hyvin kunhan en hirveästi heiluisi ees sun taas ja kuluttaisi energiaa.

 

Juttelin Boss Ladyn kanssa niitä näitä. Hän kertoi omaa elämäntarinaansa ja pyysi minut lounaalle ravintolaansa. Kun kerroin, että kiitollisena tarjouksesta jätän rahan puutteen takia lounaan väliin, hän ei ollut asiasta moksiskaan vaan tarjosi minulle lämpimän aterian ja vielä seuraavan aamun maittavan aamiaisenkin. Olin siitä vilpittömästi iloinen ja jäin hänelle suureen kiitollisuudenvelkaan. Muistan belgialaisen Boss Ladyn aina ja jos jollain polullani vielä sinnepäin matkaan, vien hänelle korvaukseksi jotakin sopivaa.

 

Olen itsestäni ylpeä että lähdin mukaan, kokeilin ja pääsin, onnistuin ja epäonnistuin.

 

Kaiken kaikkiaan Pakau Penkun kylässä käyminen oli loistoreissu, joka opetti paljon itsestä ja selviämisestä vaikeissa olosuhteissa. Yhteisöllisyydestä ja yhteistyöstä, ennen kaikkea vieraanvaraisuudesta. Vähästäkin jaetaan sille, jolla ei ole yhtään.

Aasit rivissä.

Iloinen ja rohkea pieni ryhmämme!

 

Mervi Kesti

Kirjoittaja on oululainen 34-vuotias nainen, joka harrastaa matkailua, kirjoittamista ja teatteria.

 

Noin kuukauden uutiset: maaliskuu

Apu-Paku on käynnistämässä uutta projektia yhteistyössä kahden taiteilijan kanssa. Taideautomatka Unelmatarinoita on monipuolinen projekti, jossa yhdistyvät hyväntekeväisyys, taiteet, matkustaminen ja monet unelmat. Unelmatarinoita-projektin aikana taiteilijat Marjo Smolander ja Sini Suomi ajavat pakettiauton Suomesta Gambiaan ja taltioivat matkalla satunnaisten ihmisten unelmia. Matka alkaa kesäkuussa 2017 ja ihmisten unelmista järjestetään Suomessa loppunäyttely ja -konsertti keväällä 2018. Pakettiauto lastataan täyteen lahjoitustavaraa ja ne luovutetaan pakettiauton kera Apupakulandin ja Pakau Penkun kyläyhteisön hyväksi.

Gambiassa pakettiautosta tehdään minibussi eli gele gele, mikä on Gambian yleisin joukkoliikenneväline – niin kutsuttu ”bush taxi”. Minibussi työllistää suoraan 2-4 pakaupenkulaista ja bussin tuotoilla maksetaan jatkossa osa koulumme kouluruoasta, korjauksista sekä muista juoksevista kuluista.  Näin saamme aidosti voimaannutettua paikallisia siskoja ja veljiämme, sillä he eivät olisi enää niin riippuvaisia meidän rahallisesta tuesta. Apu-Pakun missio on ”voimaannuttaa köyhää paikallisyhteisöä, jotta he kykenisivät parantamaan elämänlaatuaan pysyvästi” ja tätä kohti päästään ”luomalla yhteisöön uusia elinkeinomahdollisuuksia ja kouluttamalla sekä aikuisia että lapsia” (lähde: https://www.apupaku.com/tietoja/). Gele gelen hankkiminen on ollut Apu-Pakun suunnitelmissa aivan järjestön alkuvuosista saakka, koska se on mitä parahin keino luoda pitkäjänteistä kehitystä köyhään maalaiskylään. Olemme päätyneet tähän tulokseen yhdessä paikallisten kanssa ja se onkin kehitysyhteistyötä sanan varsinaisessa merkityksessä! Olemme erittäin, ERITTÄIN innoissamme tästä projektista.

Projektin vaiheet

Projekti on valtava ja se koostuu useasta osasta. Aloitamme sunnuntaina 2.4.2017 julkaisemalla mesenaattikampanjan, jolla kerätään varat pakettiauton ostamiseen. Mesenaattikampanja on auki huhtikuun ajan ja toukokuussa hommaamme sen täyteen lahjoitustavaraa sekä järjestämme tarvittavat vakuutukset, viisumit jne. Kesäkuun alussa Smolander ja Suomi lähtevät ajamaan Afrikkaa kohti. Kesäkuun lopulla he rantautuvat Madridiin, jossa he esittävät ”väliraportin” jo keräämistään unelmatarinoista Suomen Kulttuuri- ja Tiedeinstituutin kutsuvieraina. Tämän jälkeen pakettiauto jätetään Madridiin talteen reilun kuukauden ajaksi ja taiteilijat lentävät takaisin Suomeen. He kuitenkin palaavat Madridiin ja jatkavat automatkaansa Afrikkaa kohti loppukesästä. Päästyään Gambian he viettävät jonkun aikaa Pakau Penkussa ja lentävät takaisin Suomeen lokakuussa. Pitkä ja monitahoinen reissu siis tulossa!

Kuinka voi auttaa?

Etsimme tällä hetkellä organisaatiota pääsponsoriksi, joka saa hurjasti näkyvyyttä niin netissä kuin fyysisessä maailmassakin (mm. pakettiauton teippauksissa sekä loppunäyttelyn yhteydessä).  Pääsponsoriksi pääsee tarjoamalla Afrikan oloja kestävän käytetyn pakettiauton tai osan hankintakustannuksista. Organisaatio voi lähteä tukemaan myös pian julkaistavan mesenaattikampanjan kautta. Tätä kautta saa myös näkyvyyttä, mutta ei yhtä laajasti kuin pääsponsori. Kolmas keino organisaatiolle osallistua on hyödyllisen tavaran lahjoittaminen pakun kyytiin toukokuussa. Kaikista näistä saa lisätietoja sähköpostitse.

Yksityishenkilöt voivat myös auttaa monella tapaa. Voit puhua tutuille ystäville ja organisaatioille tästä hienosta projektista. Myös vinkit hyvistä käytetyistä pakettiautoista ovat arvokkaita. Huhtikuun ajan pääsee auttamaan myös mesenaattikampanjan kautta ja toukokuussa voi antaa hyödyllistä tavaraa pakettiauton kyytiin. Tietenkin myös jaot sosiaalisessa mediassa ovat kultaakin arvokkaampia, sillä se auttaa meitä pääsemään kuplamme ulkopuolelle ja tavoittamaan aivan uusia hyväntekijöitä! Kiitos kaikille jo tässä vaiheessa.

Voit seurata projektin etemenistä Unelmatarinoiden facebook-sivulla https://www.facebook.com/unelmatarinoita/
sekä Unelmatarinoita-blogissa osoitteessa https://unelmatarinoita.wordpress.com/

 

Noin kuukauden uutiset: lokakuu

Nakam! Terveisiä Apu-Pakulta Suomesta ja Gambiasta.

Kangaskassikampanja oli menestys kiitos Teidän! Tilaamme 100 kappaletta Charity Bageja Pure Waste Textilelta ja ne saapuvat marraskuun puolivälin tienoilla. Tarvittaessa lähetämme ne tilaajien antamiin osoitteisiin, mutta aiomme myös kysyä, että voimmeko tuoda ne henkilökohtaisesti sovittuun paikkaan. Näin me hallituslaiset pääsemme tapaamaan hyväntekijöitä, vastaamaan kysymyksiin sekä lisäksi säästämme postituskuluissa. Henkilökohtainen toimitus on mahdollista Oulussa, Tampereella, Kuopiossa ja Helsingissä. Otamme tilaajiin yhteyttä noin kahden viikon kuluttua.

Järjestimme taannoin äänestyksen siitä, mikä kuva tulee komistamaan Charity Bagia. Arvoimme äänestäjien kesken kolme Charity Bagia ja voittajille on nyt ilmoitettu Facebookissa. Tarkastakaa Viestipyynnöt-kansio Facebookissa!

Mesenaatti.me -palvelussa minimisumman oli oltava vähintään 1000 euroa. Kangaskassitilauksen jälkeen tästä summasta jäi yli pari sataa euroa, jolla ostamme Apupakulandin vapaaehtoisopettajille ruokaa. Kangaskasseja voi tilata nyt ja tulevaisuudessa lähettämällä sähköpostia osoitteeseen apupakufinland@gmail.com Kaikki tuotto käytetään aina lyhentämättömänä toiminnan kehittämiseksi Apupakulandilla, joka siis sisältää koulun, keittiön, farmin sekä pari pientä asuinrakennusta. Tällä hetkellä keskitymme Apupakulandin ruokahuollon parantamiseen ostamalla ruokaa ja ruoanlaittovälineitä.

Saimme juuri eräältä yritykseltä useamman sadan euron lahjoituksen. Kuten jo sanottua keskitymme nyt Apupakulandin ruokahuollon parantamiseen ja mietimme nyt, mikä olisi järkevin käyttökohde tälle rahalle.

Lopuksi vielä mainittakoon muita uutisia Apu-Pakun toiminnasta. Avaamme jälleen harjoittelijahaun Oulun yliopistossa. Haku avataan syksyn aikana kasvatustieteiden alle, mutta myös muiden tieteenalojen edustajat voivat hakea harjoitteluun Apupakulandille. Myös Tampereen ammattikorkeakoulun sosionomien kanssa käydään keskusteluita harjoitteluun lähdöstä. Myös muista tieteenaloista sekä muista korkeakouluista ja yliopistoista on mahdollista lähteä harjoitteluun Gambiaan. Ota yhteyttä, niin selvitellään yhdessä!

Kiitos vielä kaikille vanhoille ja uusille tukijoille! Apu-Paku ei toimisi ilman Teitä. Apu-Paku on joukkovoimaa. Apu-Paku on myös hyväntekeväisyyttä ilman välikäsiä: me kaikki suomalaiset teemme töitä ilmaiseksi ja maksamme itse matkakulut ja oman ylläpitomme, kun menemme Gambiaan. Toki jotain kuluja joudumme maksamaan Suomessa kuten nettisivujen serverimaksut, pankin palvelumaksut ja esimerkiksi tämän kangaskassitilauksen. Mutta nämä ovat pakollisia kuluja ja kangaskassejakin myymme voitolla eteenpäin, joten se ei pitkässä juoksussa ole kulu vaan sijoitus. Kaikki toimintamme tuotto käytetään 100%:sti Apupakulandin, Pakau Penkun ja paremman tulevaisuuden hyväksi. Jerejeff!

Joukkorahoituskampanja on avattu!

”Kädenjälkiä pienemmiltä ja isommilta läheltä ja kaukaa.”

Tervetuloa mukaan tukemaan lasten koulutusta Gambiassa. Se onnistuu tilaamalla Apu-Pakun kangaskassin juuri julkaistun mesenaattikampanjamme kautta.

Kangaskassien design on tehty gambialaisten ja suomalaisten lasten yhteistyöprojektina. Pohjatyön kangaskassien designille ovat tehneet gambialaiset oppilaamme Pakau Penkun maalaiskylässä Gambiassa. Lapsia pyydettiin piirtämään, mitä heille tulee mieleen Apu-Pakusta ja tulos oli mitä hellyyttävin. Kun gambialaiset oppilaat saivat piirustuksensa valmiiksi, ne lähetettiin Suomeen, missä Käpylän peruskoulun kahdeksasluokkalaiset saivat kuvaamataidon tunnilla tehtäväkseen saattaa kangaskassi-design loppuun. Käpylän peruskoulun kuvisope Marianne kirjoitti ihanasti projektista nettisivuillemme. Olemme aikaisemmin järjestäneet facebookissa äänestyksen piirustuksista ja tämän äänestyksen voittaja komistaa Apu-Pakun kangaskassia.

Kangaskassit on valmistettu 100% kierrätysmateriaaleista, sillä haluamme kantaa kortemme kekoon puhtaamman luonnon puolesta. Tämän mahdollistaa Pure Waste Textiles, joka on tehnyt kierrätyksestä hienon liiketoiminnan. Pure Waste on mukana talkoissa tarjoamalla ekologiset kangaskassit meille alennettuun hyväntekeväisyyshintaan.

Voit myös osallistua kampanjaamme levittämällä sanaa. Se olisi äärettömän suuri apu ja tehokkaimmin onnistuisit jakamalla tämän Facebook-julkaisun omalla seinälläsi sekä kontaktoimalla kavereita ja sukulaisiasi suoraan. Kannattaa myös miettiä, voisitko levittää sanaa koululla, työpaikalla tai vaikka harrastusyhteisösi keskuudessa.

Kyseessä on joukkorahoituskampanja, jonka tuotto käytetään lyhentämättömänä kouluprojektimme hyväksi. Lisätietoja löydät täältä:
https://mesenaatti.me/campaign/?id=216#single/view

Suurkiitos ja nöyrä kumarrus! <3

Apu-Paku Blog: September (fin & eng)

(For English, please see below)

Terveisiä!

Kesälomat on lusittu ja Apu-Pakukin palaa taas sorvin ääreen. Kesän aikana ei ole tapahtunut suuria muutoksia, mutta kenties isoin uutinen on, että Gambian valtio aikoo esimerkistämme innostuneena rakennuttaa Pakau Penkun kylään kokonaisen ala-asteen! Apu-Pakun osalta tämä tarkoittaa, että voimme omassa koulussamme keskittyä varhaiskasvatukseen. Koska koulussamme on paljon eri-ikäisiä lapsia, tulee siellä toimimaan sekä esikoulu että päiväkoti – gambialaisin maustein höystettynä tietenkin! Gambiassa on kuitenkin hyvin hankala saada informaatiota ja tehdä suunnitelmia suomalaiseen jämptiin tapaan. Tästä johtuen emme tiedä, milloin uuden ala-asteen rakentaminen alkaa. Kuulimme näistä aikeista ensimmäisen kerran melkein vuosi sitten, eikä vieläkään kukaan tiedä rakentamisen aikataulusta. Uudelle koululle on kuitenkin annettu maata kylän laitamilta eli ilmeisesti sekä Pakau Penkun kylä että Gambian valtio ovat tosissaan aikeissaan. Toistaiseksi Apu-Paku tulee siis opettamaan myös ala-asteikäisiä lapsia, mutta jossain vaiheessa siirrymme varhaiskasvatukseen.

Apu-Pakun koulussahan oli suomalaisia opettajaopiskelijoita työharjoittelussa koko viime lukuvuoden, mutta täksi syksyksi emme ikävä kyllä ehtineet hommaamaan ketään. Ensi keväästä lähtien suomalaisia työharjoittelijoita nähdään Gambiassa jälleen – inshallah (eli toivottavasti). Myös tämän vuoden puolella voi lähteä, mutta Sinun tulee itse olla aloitteellinen ottamalla meihin yhteyttä (apupakufinland@gmail.com). Suurkiitos edellisille työharjoittelijoille! He tekivät uraauurtavaa työtä hyvin vaativissa oloissa ja heihin tykästyttiin kovasti Pakau Penkussa. Koko ajan kysellään, että miten he voivat ja milloin sinne tulee lisää suomalaisia.  Täältä voit lukea edellisten harjoittelijoiden edesottamuksia:
https://varaslahtokesaan.blogspot.fi/

https://matkallagambiaan.blogspot.fi/

No mitäs Apu-Pakun lähitulevaisuuteen? Missä ne kangaskassit viipyvät? Voimme iloksemme kertoa, että Apu-Pakun kangaskassit ovat kulman takana. Kassien designihan tehtiin gambialaisten ja suomalaisten lasten yhteistyöprojektina. Pyysimme gambialaisia lapsia piirtämään mielikuviaan Apu-Pakusta ja lopputulos oli mitä hellyyttävin! Tämän jälkeen kuvat lähetettiin Suomeen, missä Käpylän peruskoulun kasiluokkalaiset saivat kuvistunnilla tehtäväkseen viedä kangaskassi-design loppuun. Käpylän peruskoulun kuvisope Marianne kirjoitti ihanasti projektista nettisivuillemme.

Varat kangaskassien tilaamiseen aiomme kerätä uudella mesenaattikampanjalla. Käytännössä kampanja toimii ennakkotilauskanavana, sillä kangaskassit ovat vastikkeina lahjoituksille. Järjestimme aikaisemmin facebookissa kuvakilpailun ja tämän äänestyksen voittajakuva tulee komistamaan Apu-Pakun kangaskassia. Kassin värin voit valita mustan ja valkoisen välillä.

Kangaskassien valmistuksessa tullaan käyttämään 100% kierrätysmateriaaleja, sillä haluamme kantaa kortemme kekoon puhtaamman luonnon puolesta. Tämän mahdollistaa Pure Waste Textiles, joka on tehnyt kierrätyksestä loistavan liiketoiminnan. Pure Waste on mukana talkoissa tarjoamalla kassit meille alennettuun hyväntekeväisyyshintaan.

Mesenaattikampanja tulee olemaan auki noin kuukauden, jonka jälkeen tilauksessa kuluu vielä toinen kuukausi. Eli marras-joulukuun vaihteen tienoilla kassit ovat kotonasi, jos yllätyksiä ei tule matkan varrelle.

Loppuun vielä mainittakoon, että facebookista löytyy muutamia Apu-Paku -ryhmiä. Suurin ryhmä on “Apu-Paku Aktiivit” (340 jäsentä), jonka tarkoitus on toimia hallituksen ja Apu-Pakusta kiinnostuneiden välisenä keskustelufoorumina. Siellä pääsee kommentoimaan, antamaan palautetta sekä jakamaan ideoita. Perustimme juuri myös uuden ryhmän nimeltä Apu-Paku Team (yli 30 jäsentä). Siellä kokoontuvat kaikki, jotka haluavat tehdä käytännön hommia Apu-Pakun toiminnan edistämiseksi. Huutelemme siellä asioista, joissa tarvitsemme apua, joten liity sinne, jos olet joskus valmis tekemään jotain.Tällä hetkellä siellä etsitään auttajia apuraha-porukkaan, jonka on tarkoitus kartoittaa Apu-Pakulle sopivia apurahoja ja myös hakea niitä.

Tästä on hyvä laittaa Apu-Pakun syksy käyntiin. Kiitos kaikille ja olkaamme kuulolla! 🙂 Peace

—————————————————————————————————————————————-

Greetings!

Summer holidays are long gone and Apu-Paku as well back in action. There hasn’t been huge changes during the summer, probably the biggest news is that, inspired by our example, the government of Gambia has decided to build a primary school to the village of Pakau Penku. For Apu-Paku, this means that in our school we can concentrate on early childhood education. Because of the large amount of kids from variety of ages, both preschool and kindergarten will be operating – in Gambian style of course! In Gambia it can be slightly hard to get any information or make plans in a precise Finnish manner we are used to. Therefore we don’t know, when the actual constructions of the primary school will start. For the first time we heard about these plans almost a year ago, and still no one knows anything about the schedule. The new school however has received a piece of land nearby the village, so it seems that both, the village of Pakau Penku and the government of Gambia, have serious intentions. For now Apu-Paku will continue with the primary school students but at some point we’ll move on to early childhood education.

For the entire last school year Apu-Paku had Finnish teacher students working as interns. Unfortunately for this semester we didn’t have time to organise anyone but from next spring Finnish interns will be seen in Gambia again – inshallah (hopefully). It’s possible to pack your bags and leave towards Gambia already before the end of the year but You need to be active and contact us (apupakufinland@gmail.com). Huge thanks to the previous interns! They made pioneering work in really hard conditions and the village of Pakau Penku was very fond of them. All the time we get questions asking how are they and when will there be more Finns coming to the village again. Here you can read about the happenings of the previous interns (in Finnish):

https://varaslahtokesaan.blogspot.fi/

https://matkallagambiaan.blogspot.fi/

So what about the near future of Apu-Paku? Where are the fabric bags? We are delighted to announce that Apu-Paku fabric bags are already behind the corner! The design for the bags was made in a cooperation with Gambian and Finnish children. We requested Gambian children to draw their images of Apu-Paku and the results were adorable! After this, the drawings were sent to Finland, where 8th graders from Käpylä primary school got a task to finalize the fabric bag design. Marianne, art teacher from Käpylä primary school, wrote about the wonderful project on our website (in Finnish).

Funds for the bags will be collected with a new mesenaatti.me -campaign. Basically the campaign will work as a pre-order channel as the bags are a compensation for the ”donations”. Previously on Facebook, we organized a photo contest and the winner picture of this poll will decorate the Apu-Paku fabric bag. The colour for the bags can be chosen between black and white.

100 % recycled materials will be used for the production of the bags as we want to be responsible and do our share for the conservation of the nature. This is made possible by Pure Waste Textiles, which has turned recycling into excellent business. Pure Waste is supporting the campaign by offering the bags for us with reduced charity price.

The upcoming Mesenaatti.me -campaign will be open for about a month and after it’ll take another month for the orders to arrive. So by the beginning of December you should receive your bag if no major surprises comes along.

Lastly we should mention about couple of Apu-Paku Facebook groups. The biggest group, Apu-Paku Aktiivit, (340 members) is meant for communication between the board of Apu-Paku and everyone interested in our activities. There you can comment, give feedback and share ideas. We also recently formed another group, Apu-Paku Team (more than 30 members). It’s meant for everyone who want to give practical support for Apu-Paku. There we shout out about things we need help with, so please join if you are ready to act! At the moment we are looking for people to join a funding group, that is aiming to search out fundings suitable for Apu-Paku and also apply for those.

This is a good start for Apu-Paku’s autumn 2016. Thanks to everyone and let’s keep in touch! 🙂 Peace

Apu-Paku Charity Party 19.5. Helsingissä

Apu-Paku ry järjestää torstaina 19.5. hyväntekeväisyystapahtuman Elmun Baarissa Helsingissä. Tapahtuma on kaksiosainen siten, että päivällä klo 15-20 on koko perheen ohjelmaa ja illalla klo 20-02 on bileet, jotka eivät jätä tanssilihaksia kylmäksi! Katso ohjelma ja aikataulut alta.

OHJELMA

Päivä (ikärajaton):

Klo 15-19 vapaata käyskentelyä:
– Kasvomaalausta
– Rumputyöpaja: pintaa syvempi raapaisu afrikkalaiseen rytmimusakulttuuriin
Kaffa Roastery: laatukahvia ja -teetä sekä tietoa niiden valmistamisesta
Maailma, me kaikki ry.: myynnissä gambialaisten käsityöläisten tekemiä koruja ja asusteita
Emmi Mustonen Fine Art: taidetta näytillä ja myytävänä (#kaikkienleijona)
Obroni Import: afrikkalaisia vinyylejä kuunneltavana sekä myytävänä
– Teemu Hakala (Linda Räihä Tattoo): spesiaalitatskat ilman ajanvarausta (PERUUNTUNUT)
– Apu-Paku info: mistä järjestössä on kyse?
– Dj:t luovat mukavan tunnelman

Klo 19 Live: Variant

Ilta (K18):

Klo 20 TATENOKAI
Klo 21 Erotic Kitchen
Klo 22 Hukka ja Mama
Klo 23 Frankosun & the Family
Klo 24 DJ soittaa tansijalkoja hellivää afromusaa

Lipun hinta (10e) sisältää sekä päivä- että iltaohjelman. Tapahtuman tuotto käytetään lyhentämättömänä Gambian koulumme ja sen lasten hyväksi.

Tapahtuma Facebookissa: https://www.facebook.com/events/1012134978878982/

Yhteistyössä:

Elävän musiikin yhdistys ELMU ry
Elmun baari
Nosturi
Obroni Import
Maailma, me kaikki ry.
Kaffa Roastery
SOUL vintage
Emmi Mustonen Fine Art
Graafinen suunnittelu Teemu Hakala
Painotalo Trinket
Pure Waste Textiles

Kangaskassit yhteistyöllä

Teetin maaliskuussa kuvataiteen valinnaisryhmällä oppilastyönä suunnitelman painokuvasta, jota APU-PAKU RY voisi halutessaan käyttää kangaskassin kuvana, pinssinä, postikorttina, jääkaappimagneettina tms. Lähtökohdaksi ja inspiraatioksi saimme APU-PAKU– koulua käyvien lasten tekemiä piirroksia, jotka tuli liittää osaksi kuvaa tavalla tai toisella.

Lähdin toteuttamaan projektia luottavaisin mielin, sillä kasiluokkalaisten kuvisryhmä on motivoitunut ja taitava. Luokassa paitsi angstataan, myös nauretaan ja tehdään kovasti töitä. Lisäksi tehtävänanto sopi hyvin osaksi kuvataiteen oppisisältöjä graafisen suunnittelun osalta, ja uuden opetussuunnitelman laaja-alaisia tavoitteitakin hipaistiin useimmilta osin. (Ajattelu ja oppimaan oppiminen, kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu, monilukutaito, tieto- ja viestintäteknologinen osaaminen, työelämätaidot ja yrittäjyys, osallistuminen ja vaikuttaminen.) Oman erityisen mausteensa työhön toi ajatus siitä, että nyt suunnitellaan jotain ”oikeasti” asiakaslähtöistä ja ollaan hyvän asian puolella.

Olin huhuillut tehtävästä oppilaille hyvissä ajoin ennen sen aloittamista ja hankkinut huoltajilta ja oppilailta kuvausluvat. Kun Gambiassa huikean hienoa työtä tekevien opetusharjoittelijoiden teettämät, ihanat piirroskuvat vihdoin saapuivat, hihkaisin innosta ääneen.

Käytimme tehtävänannon toteuttamiseen kaksi kaksoistuntia. Kerroin APU-PAKU koulusta ja sen historiasta, näytin kuvia koululta ja farmilta. Ryhmässä mukana oleva Gambiassa asunut poika täydensi niiltä osin, joissa oma tietämykseni loppui. Tarjosin myös mahdollisuuden olla osallistumatta tehtävään, jos jotakuta vaikkapa harmittaisi mahdollisten suunnittelutulojen menettäminen. Yksikään ei perääntynyt. ☺

Seuraavaksi valittiin lasten piirroksista itselle mieluiset kuvat ja aloitettiin työ. [Apu-Pakun] Logon sai halutessaan liittää mukaan kuva-aiheeseen, mutta myös jättää pois. Piirrosten jäljentämisessä mahdollisimman autenttisiksi käytettiin luokan valopöytää ja ikkunan takaa hohtavaa valoa, osa halusi jäljentää kuvat vapaalla kädellä. Ensimmäisen kaksoistunnin päätteeksi jokaisella olikin jo kohtuullisen selkeä idea siitä, mitä aikoi tehdä, ja viimeinen kerta käytettiin töiden viimeistelyyn, skannaamiseen ja kuvatiedostoiksi muuttamiseen.

Kasiluokkalaiset ahkeroivat hyvällä asenteella ja uskon, että myös kokivat suunnittelun mielekkääksi. Kysyivät olennaisia kysymyksiä, pohtivat [Pakau Penkun] kyläkoulun arkea ja kulttuurien eroja. Se näkyi kaikessa tekemisessä, luokassa vallitsevassa tunnelmassa ja ehkä erityisesti kysymyksissä, joita oppilaat työn suhteen esittivät. ”Minkä värinen se kangaskassi on?” ”Tästä tuli näin pieni, haittaako se? Pitääkö tehdä uusiks?” ”Kuka sen päättää, että mikä on hyvä?” Välitunnille suurin osa piti häätää, ja vain kerran joku kysyi, tuleeko tästä numero.

Open näkökulmasta lopputulokset onnistuivat hyvin. Ennen kaikkea oli hienoa olla mukana projektissa, jossa yhdistyi kädenjälkiä pieniltä ja isommilta, läheltä ja kaukaa.

 

Marianne,

Käpylän peruskoulun kuvisope

 

Noin kuukauden uutiset: huhtikuu

Tässä julkaisussa kerrotaan uutisia Apu-Pakun toiminnasta Suomessa ja Gambiassa. Edellisestä julkaisusta onkin jo hieman aikaa, joten Apu-Pakussa ja koulussamme onkin ehtinyt tapahtua kaikenlaista!

Viime vuoden puolella järjestetyssä Mesenaatti-kampanjassa tavoitteet saavutettiin, ja kampanjasta saatu tuotto on käytetty Apupakulandilla. Lähes kaikki varat käytettiin myrskyjä kestävän keittiön rakentamiseen. Keittiörakennuksessa on kaksi huonetta, joista toista käytetään varastona. Ikkunat ja ovet on vielä laittamatta, mutta ne pyritään asentamaan pian. Keittiöön ostettiin kaikki tarvittavat kattilat, pannut yms. Ruoanlaittovälineisiin ja rakennuskustannuksiin kului leijonanosa saadusta tuesta, emmekä pystyneet vielä ostamaan kouluruokia. Tämä johtuu siitä, että arvioimme rakennuskustannukset liian alhaisiksi: esimerkiksi rakennustarvikkeiden kuljettaminen maalle osoittautui yllättävän kalliiksi. Emme myöskään saaneet rakennustyöntekijöitä talkoisiin. Sen sijaan ostimme palvelun paikallisilta, mikä toki on hyvä tapa tukea paikallisia. Toistaiseksi ruokapolitiikka hoidetaan siten, että pakaupenkulaiset sopivat keskenään, kuka käy minäkin päivänä myymässä oppilaille ruokaa. Hinta on sovittu alhaiseksi, jotta kaikilla on varaa syödä. Tulemme hakemaan avustusta esimerkiksi apurahojen muodossa sekä järjestämällä tapahtumia, jotta voisimme tarjota ilmaisen kouluruoan mahdollisimman pian.

Meal time by the kitchen

Ruokailu keittiön luona

Mesenaatti-kampanjasta saaduilla varoilla asennettiin myös Apupakulandin kaivoon metalliset kannet. Tämä on tärkeää, sillä ne estävät janoisia pieniä eläimiä tippumasta kaivoon, mikä pilaisi veden laadun. Kaivoon on tarkoitus asentaa vielä pumppu, jonka aikaisemmat vapaaehtoiset ovat sinne vieneet. Asennustyöhön ei ole ollut vielä varaa, mutta sekin pyritään hoitamaan tulevista varoista mahdollisimman pian.

12666273_10207386631778382_691756949_n

Kaivo on myös saanut väriä.

Olemmekin aloittaneet uuden hyväntekeväisyystapahtuman järjestämisen. Tänä vuonna järjestämme keväällä Helsingissä uuden tapahtuman ja mahdollisesti myös loppukesästä Oulussa perinteiset Afrikkabileet. Oulun tapahtuman järjestäminen on vielä auki, mutta se järjestetään, mikäli saamme kerättyä hyvän tekijäjoukon tapahtuman ympärille. Helsingin tapahtuma järjestetään legendaarisen kulttuuritila Nosturin alakerrassa sijaitsevassa ravintolassa eli Elmun baarissa torstaina 19.5. Päivän ohjelmaa ei ole vielä julkaistu, mutta se tulee olemaan kaksiosainen. Päiväaikaan on tarjolla ruokaa, juomaa, työpajoja sekä tietenkin loistavaa musiikkia. Tapahtuman iltaosuus puolestaan keskittyy keikkoihin, joita tulevat tarjoilemaan loistavat kotimaiset artistit. Kerromme tapahtumasta lisää aivan lähiaikoina!

Loppuun vielä mainittakoon, että Apu-Pakulta on tulossa myyntiin kangaskasseja Gambian koulumme ja erään suomalaisen koulun oppilaiden yhteistyöprojektina. Tästä kerrotaan lisää seuraavassa blogijulkaisussa! Sillä välin käykää lukemassa lukuvuoden viimeisten työharjoittelijoidemme Tarleenan ja Heidin kuulumisia heidän matkablogistaan: varaslahtokesaan.blogspot.fi

12916157_10153420716747031_3593787025716404533_o.jpg

Esimakua kangaskassiprojektista

Mesenaattikampanja oli menestys!

Mesenaattikampanjamme oli suuri menestys ja nyt se alkaa näkyä myös koulullamme.

Apupakulandilla vietettiin lomaa joulukuussa ja tämä aika on hyödynnetty rakennustöiden eteenpäin viemiseksi. Onnistuneen mesenaattikampanjan ansiosta keittiön rakentaminen on saatu mallikkaasti alulle ja pian se onkin jo valmis. Tämän jälkeen koululle voidaan ostaa ruoanlaittovälineet sekä itse kouluruoka. Alla on pieni kuvareportaasi koulun keittiön rakennusvaiheista. Kuvaajina toimivat paikan päällä olevat työharjoittelijamme.

Aluksi tehtiin tiiliä hiekan, kuivabetonin ja veden sekoituksesta. Alla olevassa kuvassa näkyy valmiita tiiliä, jotka on jätetty aurinkoon kuivumaan. Taustalla komeilee upea koulumme. Kuvasta on myös nähtävissä, että sadekausi on jo ohi ja kuivuus alkaa vallata itselleen tilaa.

Tiilit kuivumassa auringossa. Taustalla Apu-Pakun komea koulu! #mesenaatti #apupaku

Tiilit kuivumassa auringossa. Taustalla Apu-Pakun komea koulu! #mesenaatti #apupaku

Tiilit tehdään itse työmaalla. Pakau Penkun kylästä löytyi muotti, jota lainasimme töiden nopeuttamiseksi. Alla olevassa kuvassa näkyvät muotin lisäksi paikalliset työmiehet, jotka tulivat mukaan rakennustalkoisiin. Oikealla oleva pipopäinen heppu on ystävämme Big Mo, joka on ollut mukana Apu-Pakun toiminnassa alusta saakka.

Pakau Penkun kylästä lainattu muotti nopeuttaa tiilien valmistusta. Vanha kaveri Big Mo on oikealla.

Pakau Penkun kylästä lainattu muotti nopeuttaa tiilien valmistusta.

Apupakulandilla on tällä hetkellä kuusi suomalaista työharjoittelijaa. Pääosin he opiskelevat opettajiksi tai ovat varhaiskasvatuksen opiskelijoita, mutta rakennustalkoissa hekin olivat mukana auttamassa ja ottamassa oppia. Alla olevassa kuvassa näettekin kaksi työharjoittelijaamme. Kuvan taustalla on asuinrakennuksemme sekä vasemmalla näkyy valtava ”nukkumispuu”. Puussa on oikeasti todella hyvä nukkua riippumatossa, kunhan on vain tarpeeksi lämmintä päällä!

finnish volunteers

Tammikuun alussa keittiö näytti tältä (kuva alla). Rakennustöitä vielä riittää, mutta pian keittiö on jo valmis! Keittiön jälkeen käymme kaivon kimppuun.

Keittiö tammikuun alussa: kohta valmista.

Keittiö tammikuun alussa: kohta valmista.

Kaivo toimii tällä hetkellä ämpärin, köyden ja lihasten voimin, joten aiomme asentaa siihen moottoroidun pumpun. Lisäksi suunnitelmissa on valmistaa pieni vesiallas sekä mahdollisesti myös putkia, joita pitkin veden saisi lähemmäksi koulua ilman raskasta kantamista. Kaivo ja koulurakennus sijaitsevat Apupakulandin vastakkaisissa päädyissä eikä matkaa ole kuin noin sata metriä, mutta veden kantaminen sadalle oppilaalle olisi iso homma. Kaivo sijaitsee aivan asuinrakennusten vieressä ja haluaisimme rauhoittaa tämän puolen Apupakulandista harjoittelijoiden ja vapaaehtoisten käyttöön.

Apupakuland. Koulu näkyy oikeassa ylänurkassa. Nukkumispuu on koulusta alaspäin ja asuinrakennukset ovat alalaidassa keskellä.

Apupakuland. Koulu näkyy oikeassa ylänurkassa. Nukkumispuu on koulusta alaspäin ja asuinrakennukset ovat alalaidassa keskellä.

Jotta putkistoon saataisiin riittävästi painetta, joutuisimme rakentamaan pienen vesitornin; tästä syystä emme ole vielä varmoja, onko putkiston rakentamiseen tällä hetkellä varaa. Pääasia on, että jatkossa vettä ei tarvitse nostaa käsipelillä, sillä päivittäinen veden tarve on kuivalla kaudella jopa 500 litraa päivässä! Suurin osa vedestä annetaan Apupakulandin kasveille, jotta ne selviävät kuivan kauden yli ja tuottaisivat joku kaunis päivä myös hedelmää koulumme oppilaille.

Mesenaattikampanjamme oli siis suuri menestys. Äärettömän suuri kiitos vielä kaikille tukijoille! Iso kiitos myös Teille, jotka lisäsitte Apu-Pakun näkyvyyttä tykkäämällä ja jakamalla julkaisujamme sosiaalisessa mediassa.

Raportoimme rakennustöiden etenemisestä sekä Pakau Penkun arjesta nettisivuillamme sekä Facebook- ja Instagram-tilillämme. Seuraa myös työharjoittelijoidemme omaa matkablogia osoitteessa:
http://matkallagambiaan.blogspot.fi/.

Kaikkea hyvää kaikille ja antoisaa vuotta 2016!

Mesenaattikampanja on julkaistu

Nyt se on mahdollista!

mesenaatti.me

Olemme julkaisseet joukkorahoituskampanjan mesenaatti.me-sivuston kautta, jossa voit tukea gambialaisten lasten koulutusta ja hyvinvointia.

Klikkaa itsesi kampanjasivuillemme!

Pyydämme sinua harkitsemaan tekeväsi kaksi palvelusta:

  1. Rahoittaisitko hankettamme? Saamamme rahoitus käytetään lyhentämättömänä Gambian koulumme hyväksi. Summa voi olla 10 euro tai enemmän. Jokainen rahoittaja saa kivan vastikkeen, jota kautta pääsee kurkistamaan Gambian koulumme arkeen. Rahoita mahdollisimman nopeasti: niin saamme joukkofiilistä ja sitä mukaa lisää rahoittajia.
  1. Kertoisitko tutuillesi, esimerkiksi somessa, että rahoitit hanketta ja haastaisit heidät mukaan? Apu-Pakun mesenaattikampanjan sivua saa tietenkin jakaa omalla FB-seinällä ja ryhmissä yms. vaikkei rahallista tukea antaisikaan.

Iso apu olisi myös, jos voisit vinkata kampanjastamme tutulle organisaatiolle, sillä he saavat pikkurahalla hyvää näkyvyyttä!

Olisi mahtavaa, jos osallistut tähän sydämelliseen hankkeeseemme! Tässä vielä kampanjasivut:
https://mesenaatti.me/apu-paku-ry-koulutusta-ja-ruokaa-gambian-lapsille/

Voit seurata kampanjan etenemistä Facebook-sivullamme.

Kiitos ja kumarrus

« Older posts Newer posts »

© 2024 Apu-Paku ry

Theme by Anders NorenUp ↑